Ammatillisen koulutuksen rahoitus muuttuu ensi vuoden alusta. Erikseen päätettävän siirtymäajan kuluessa siirrytään vähän kerrallaan lakiesityksen mukaisesti jakaumaan 50 - 35 - 15.
Tällöin 50 % rahoituksesta myönnetään koulutuksen järjestäjälle opiskelijamäärän mukaisesti. Nykyisin lähes koko rahoitus tulee tällä perusteella.
35% rahoituksesta saadaan, jos opiskelijat suorittavat tutkinnon osat ja tutkinnot suunnitelman mukaisesti. Tämä on kokonaan uusi elementti rahoituksessa. Sen saaminen riippuu siitä kuinka tehokkaasti saamme opiekelijat pysymään opintojensa kimpussa ja kuinka hyvin opin menemään perille sekä näytöt tehtyä.
Loppu 15% määräytyy tuloksellisuuden perusteella. Tässä keskeisintä on, että opiskelijat työllistyvät tai sijoittuvat jatko-opintoihin. Nykyisinkin rahoituksesta osa perustuu tuloksellisuuteen, tosin sen painoarvo on hyvin pieni 1 - 2 % koko rahoituksesta.
Uusiutuva lainsäädäntö oli lausuntokierroksella ennen joulua. Lausunnoissa otettiin kantaa lakeihin hyvin laajasti, myös rahoituksen jakaumaan. Suurimmassa osassa lausuntoja ehdotettiin, että rahoitus jakautuisi suhteessa 60 - 30 - 10. Vaikka lopputulos olisikin lausuntojen mukainen, on muutos nykyiseen järjestelmään radikaali.
Kuinka hyvin me pärjäisisimme uudessa järjestelmässä?
OKM on tehnyt selvityksen siitä, missä ammatilliseen koulutukseen osallistuneet, lukuvuonna 2011/2012 aloittaneet, opiskelijat ovat 3,5 vuotta opintojen aloittamisesta?
Salossa ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuneista 64 % oli työelämässä (valtakunnallisesti keskimäärin 66 %). Opiskelujaan jatkoi 18 % (keskim. 19 %). Työelämään oli siirtynyt tutkintoa suorittamatta 10 % (keskim. 10 %). Työttömänä ilman opiskelupaikkaa ja ilman tutkintoa oli 7 % (keskim. 6 %).
Ammatillisessa lisäkoulutuksessa tutkinnon oli suorittanut 62 % opiskelijoista (keskim. 55 %). Opiskelujaan jatkoi vielä 7 % (keskim. 9 %). Töihin ilman tutkintoa oli siirtynyt 23 % (keskim. 31 %). Työttömänä oli 7 % (keskim. 5 %).
Samassa selvityksessä oli katsottu sitä, missä vuonna 2013 tutkinnon suorittaneet opiskelijamme olivat vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen. 69 % heistä oli töissä tai jatkoi muualla opintojaan, 24 % oli työttömänä ja loput 7 % muualla (esimerkiksi vanhempainvapaalla, varusmiespalveluksessa tms.).
Entäs sitten?
Onko tämä hyvä vai huono tulos? Jos verrataan muihin koulutuksen järjestäjiin, olemme kaikilla näillä mittareilla keskikastia. Jos keskimääräinen on riittävä, voimme olla tyytyväisiä. Riman voisi tosin asettaa korkeammallekin.
Rahoitus vähenee, opetuksen määrä pienenee. Oppimistulokset eivät voi millään olla paremmat. Vai voivatko? Kaikki ammatilliset kouluttajat ovat samassa tilanteessa. Jokaisen rahoitus on pienentynyt - osalla huomattavasti meitä enemmän. Kaikki ovat tinkineet lähiopetuksen määrästä sekä aineista ja tarvikkeista. Investointeja on leikattu. Hallintoa on supistettu. Tiloja on karsittu.
Rahoitusjärjestelmän muutokseen liittyy myös porkkana, jonka perässä kannattaa juosta. Mikäli tuloksellisuusmittarit - työllistyminen ja jatko-opintoihin siirtyminen - näyttävät paremmilta ja opintosuoritukset toteutuvat, kuten on suunniteltu, on rahoitukseen mahdollista saada hyvinkin merkittävä parannus. Tälläkin kolikolla on tosin valitettava kääntöpuoli: mikäli tulokset heikkenevät, pienenee myös rahoitus. Tämä johtaa helposti kierteeseen, josta on vaikea päästä ulos. Siinä häviäjinä ovat niin me itse, opiskelijat kuin alueen työelämäkin.
Hankalaksi ennakoinnin tekee se, että tuloksellisuus- ja suoritusrahoitus ovat suhteellisia. Vaikka tulokset paranisivat, ei rahoitus automaattisesti kasva, jos muiden tulokset paranevat enemmän. Toisaalta, vaikka tulokste pysyisivät ennallaan, voi rahoitus kasvaa, jos muiden tuloksent samanaikaisesti heikkenevät.
Sitä, kuinka tässä kisassa pärjätään ei ratkaise opetusministeriö, opetushallitus, kuntayhtymän valtuusto, kuntayhtymän hallitus tai kuntayhtymän johtoryhmä. Sen ratkaisemme me kaikki. Itse ja omalla työllämme.