Uusia tilasuunnitelmia

Rahoitusmuutoksen seurauksena olemme tilanteessa, jossa joudumme jatkuvasti etsimään keinoja tehostaa toimintaamme. Pyrkimyksenä on tehdä se niin, että vaikutukset opetuksen määrään ja laatuun pysyvät mahdollisimman pieninä.

Kaksi suurinta kustannuseräämme ovat henkilöstö – ja tilakustannukset. Niinpä on luontevaa tarkastella, miten tehostamme tilojen käyttöä. Kun vielä otetaan huomioon, että viime vuoden aikana luokkien ja työsalien keskimääräinen käyttöaste arkisin klo 8 ja 15 välillä oli 60 % (ainoastaan ATK-luokissa käyttöaste on korkeampi – niissäkin toisin vain 75 %), on tilakustannuksissa huomattavia potentiaalisia säästömahdollisuuksia.

Mariankatu 20 vaihtaa tämän hetkisen tiedon mukaan omistajaa syyskuun alussa, kun puu- ja rakennusala ovat saaneet muutettua Taitajankatu 8:aan. Sen lisäksi olemme aloittaneet tilankäytön tehostamisen seuraavan vaiheen suunnittelun.

Siinä lähtökohtana on tyhjentää ja poistaa käytöstä Taitajankatu 2 – tuttavallisemmin Kauppis. Tämä onnistuu siten, että Hyvoninkadulla käsi- ja taideteollisuusala tiivistää toimintojaan;  ICT-, datanomi- ja suunnitteluassistenttikoulutuksen synergioita hyödynnetään yhteisten Hyvoninkadulle sijoittuvien opetustilojen avulla; ja  Hyvoninkadulla vajaakäytössä olevia tiloja harkitaan liiketalouden-, kaupan- ja johtamisen koulutusten käyttöön.

Suunnittelu on vasta alkumetreillä, joten lopulliset ratkaisut vaativat vielä hieman työtä – suunnitelmia tehdään edellä mainitun ajatusmallin pohjalle. Kun asiat on saatu hahmoteltua hieman paremmin, pääsevät kaikki, joita muutokset koskevat myös itse mukaan suunnitteluun ja sitä kautta vaikuttamaan tuleviin tiloihin.

Suuria rakennusteknisiä muutoksia ei ole tarkoitus tehdä, vaan suunnittelussa tukeudutaan pääosin olemassa oleviin tiloihin.

Reformin jälkeen

Vuosi 2018 on alkanut ammatillisen koulutuksen kannalta mielenkiintoisissa merkeissä. Amisreformi ja sen mukanaan tuomat lakimuutokset ovat nyt arkea.

Olennaista reformissa on ollut se, että vanhat tavat toimia eivät ole enää käyttökelpoisia. Niin opiskelijoiden, opettajien kuin kaikkien muidenkin on totuteltava uudenlaisiin toimintamalleihin. Vanhoista tavoista pois oppiminen on usein vaikeampaa kuin kokonaan uuden oppiminen. Tällä kertaa ei ole vaihtoehtoja - paluuta vanhaan ammatilliseen koulutukseen ei ole.

Kuvassa punainen viiva näyttää, miten tulomme ovat kehittyneet vuodesta 2010 tähän vuoteen. Musta viiva kuvaa kustannusten kehitystä ja sininen opiskelijamää-rää.

Resurssit pienenevät, mutta koulutettava joukko pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. On siis itsestään selvää, että tapojen, joilla opiskelijoita koulutamme on muututtava.

Ennen joulua saimme Opetus- ja kulttuuriministeriöltä tätä vuotta koskevan rahoituspäätöksen. Se osoittautui pettymyksesksi, eli tuloja on huomattavasti talousarvioomme kirjattua vähemmän. Saatuamme päätöksen, ryhdyimme välittömiin toimenpiteisiin. Niiden seurauksena kustannuksia on saatu karsittua jopa yli 600 000 euroa - pääasiassa siten, että jätetään tekemättä asioita, joita tälle vuodelle oli suunniteltu. Tilannetta parantaa hieman myös se, että aikaisempina vuosina Työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella aloitettuja koulutuksia saatetaan loppuun tämän vuoden aikana. Niihin on myönnetty erillisrahoitus, joka tosin pääsääntöisesti lisää Salon seudun koulutus Oy:n tuloja. Ammattiopiston tulokertymään sillä ei juurikaan ole vaikutusta.

Tarvitaan lisää toimenpiteitä, jotta talous saadaan tasapainoon. Tähän tarvitaan tiukkaa kulukuria ja sovittujen uusien toimintatapojen pikaista käyttöönottoa. Erityisen paljon potentiaalia on opetuksen rakenteiden muutoksessa, joka on vielä kesken. Uusien opetustarjottimien käyttöönotto ja opetuksen toteuttaminen niiden mukaisesti on ensiarvoisen tärkeää tulevaisuutemme kannalta.

Yksi mielenkiintoinen ulottuvuus kokonaisuudessa on käynnissä olevien työehtosopimus-neuvotteluiden lopputulos. Millainen sopimus syntyy ja mitä se vaikuttaa niin kustannuksiin kuin työaikamalliinkin ratkaisee pitäkälle sen, miten paljon tehtävää talouden ja toiminnan tasapainottamisessa on jäljellä.

Vaikka sopeuttamisessa riittääkin vielä tekemistä, syytä paniikkiin ei ole. Kevättalven aikana käännetään kaikki kivet ja kannot ja katsotaan, mitä vielä voidaan tehdä toiminnan tehostamiseksi. Se on kuitenkin varmaa, että jo sovitut toimenpiteet on toteutettava välittömästi - muutokset toimintatavoissa eivät voi enää odottaa hetkeäkään.

Vanha totuus on, että muutos toteutuu, kun sen toteuttaa. Tässä toteuttamisessa meillä jokaisella on oma roolimme. Asiat eivät tapahdu sillä, että vain odottaa tai olettaa, että riittää, kun muut tekevät jotain.