Vuosi 2018 on alkanut ammatillisen koulutuksen kannalta mielenkiintoisissa merkeissä. Amisreformi ja sen mukanaan tuomat lakimuutokset ovat nyt arkea.
Olennaista reformissa on ollut se, että vanhat tavat toimia eivät ole enää käyttökelpoisia. Niin opiskelijoiden, opettajien kuin kaikkien muidenkin on totuteltava uudenlaisiin toimintamalleihin. Vanhoista tavoista pois oppiminen on usein vaikeampaa kuin kokonaan uuden oppiminen. Tällä kertaa ei ole vaihtoehtoja - paluuta vanhaan ammatilliseen koulutukseen ei ole.
Kuvassa punainen viiva näyttää, miten tulomme ovat kehittyneet vuodesta 2010 tähän vuoteen. Musta viiva kuvaa kustannusten kehitystä ja sininen opiskelijamää-rää.
Resurssit pienenevät, mutta koulutettava joukko pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. On siis itsestään selvää, että tapojen, joilla opiskelijoita koulutamme on muututtava.
Ennen joulua saimme Opetus- ja kulttuuriministeriöltä tätä vuotta koskevan rahoituspäätöksen. Se osoittautui pettymyksesksi, eli tuloja on huomattavasti talousarvioomme kirjattua vähemmän. Saatuamme päätöksen, ryhdyimme välittömiin toimenpiteisiin. Niiden seurauksena kustannuksia on saatu karsittua jopa yli 600 000 euroa - pääasiassa siten, että jätetään tekemättä asioita, joita tälle vuodelle oli suunniteltu. Tilannetta parantaa hieman myös se, että aikaisempina vuosina Työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella aloitettuja koulutuksia saatetaan loppuun tämän vuoden aikana. Niihin on myönnetty erillisrahoitus, joka tosin pääsääntöisesti lisää Salon seudun koulutus Oy:n tuloja. Ammattiopiston tulokertymään sillä ei juurikaan ole vaikutusta.
Tarvitaan lisää toimenpiteitä, jotta talous saadaan tasapainoon. Tähän tarvitaan tiukkaa kulukuria ja sovittujen uusien toimintatapojen pikaista käyttöönottoa. Erityisen paljon potentiaalia on opetuksen rakenteiden muutoksessa, joka on vielä kesken. Uusien opetustarjottimien käyttöönotto ja opetuksen toteuttaminen niiden mukaisesti on ensiarvoisen tärkeää tulevaisuutemme kannalta.
Yksi mielenkiintoinen ulottuvuus kokonaisuudessa on käynnissä olevien työehtosopimus-neuvotteluiden lopputulos. Millainen sopimus syntyy ja mitä se vaikuttaa niin kustannuksiin kuin työaikamalliinkin ratkaisee pitäkälle sen, miten paljon tehtävää talouden ja toiminnan tasapainottamisessa on jäljellä.
Vaikka sopeuttamisessa riittääkin vielä tekemistä, syytä paniikkiin ei ole. Kevättalven aikana käännetään kaikki kivet ja kannot ja katsotaan, mitä vielä voidaan tehdä toiminnan tehostamiseksi. Se on kuitenkin varmaa, että jo sovitut toimenpiteet on toteutettava välittömästi - muutokset toimintatavoissa eivät voi enää odottaa hetkeäkään.
Vanha totuus on, että muutos toteutuu, kun sen toteuttaa. Tässä toteuttamisessa meillä jokaisella on oma roolimme. Asiat eivät tapahdu sillä, että vain odottaa tai olettaa, että riittää, kun muut tekevät jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti