Sitä saa mitä tilaa

Perjantaina saimme kauan odotetun, ensi vuotta koskevan, rahoituspäätöksen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Tällä kertaa päätös oli meidän kannaltamme hyvä, saimme sen, mitä olimme pyytäneetkin.

Kaiken kaikkiaan opiskelijavuosia myönnettiin 2088, mikä on 60 enemmän kuin tänä vuonna. Näistä 1889 on järjestämislupaan perustuvia. Loput 199 opiskelijavuotta jakautuvat siten, että 149 on tarkoitettu työvoimakoulutukseen, 9 nuorisotyöttömyyden vähentämiseen, 5 maahanmuuttajien kouluttamiseen ja loput 36 minkä tahansa opsikelijaryhmän omaehtoiseen koulutukseen.

Takana on ensimmäinen vuosi siirtymäaikaa, jonka kuluessa rahoitusjärjestelmä muuttuu siten, että 2022 perusrahoituksen osuus on enää puolet OKM:n ammatilliseen koulutukseen myöntämästä kokonaissummasta, 35 % jaetaan suoritusten perusteella  ja loput 15 % vaikuttavuuden mukaan. Näiden lisäksi ennen rahoituspäätöksiä ministeriö varaa 4 % kaikesta ammatilliseen koulutukseen valtion tulo- ja menoarviossa myönnetystä rahasta strategiarahoitukseen, jota myönnetään erillishakujen perusteella.

Vuonna 2019, kuten alla olevasta kuvasta näkyy valtakunnallinen rahoituksen jakauma on 95 % perusrahoitusta ja 5 % suoritusrahoitusta. Meidän kohdallamme ensi vuonna perusrahoituksen osuus on 94,2 % ja suoritusrahoituksen osuus 5,8 %. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijamme ovat onnistuneet suorittamaan tutkintoja ja niiden osia keskimääräistä paremmin.

Rahoitus ensi vuodelle on siis turvattu. Jotta näin olisi myös tulevina vuosina, on rahoitukseen vaikuttavat suoristusten määrä ja vaikuttavuus kyettävä säilyttämään. Käytännössä se tarkoittaa, että  vuonna 2019 on saatava kokoon vähintään tuo 2088 opiskelijavuotta, tutkintoja ja niiden osia on saatava aikaiseksi tavoitteiden mukaisesti ja sekä opiskelija- että työelämäpalaute on oltava yhdestä viiteen asteikolla vähintään neljä.

Päätös kokonaisuudessaan löytyy OKM:n sivuilta.

Tulevaisuuden opettaja

Opetushallitus on syksyn aikana tehnyt tutkimusta siitä, miten eri ammattialojen osaamistarpeet kehittyvät keskipitkällä tähtäimellä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa vuotta 2025.

Tarkasteltuja ammattialoja on paljon, yksi niistä opettajan ammatti. Koska suurin osa kyselyn tähän osaan vastanneista on ollut ammatillisen koulutuksen edustajia, voidaan ajatella, että vastaukset kuvastavat hyvin juuri ammatillisen koulutuksen opettajien tulevaisuuden osaamista.

Osaamistarpeita on tarkasteltu kolmesta näkökulmasta: yleiset osaamistarpeet, digitaidot ja kielitaito

Yleisissä osaamistarpeissa korostuvat oppimisympäristöjen suunnittelu ja kehittäminen; joustavuus; innostamis- ja motivointikyky; verkosto-, kumppanuus- ja sidosryhmäosaaminen; sekä työssäoppimisen kehittäminen. Toki oman ammattialan substanssiosaaminen, pedagoginen osaaminen ja yhteistyötaidot nousevat listalla myös hyvin korkealle.

Digitaidoissa viisi tärkeintä asiaa ovat: digitaaliset kommunikointitaidot, digitaalisen teknologian luova käyttö, tiedon digitaalinen jakaminen, tiedon arvointi sekä digitaalinen yhteistyö.

Kielitaidoissa taas korostuvat sujuva suullinen ja kirjallinen suomen ja englannin kielitaito. Esiin nousevat tosin myös nykyistä enemmän tukiviittomien, elekielen ja kuvien käyttäminen.

Kolmas näkökulma

Ammatillinen koulutus on ollut jälleen runasaasti otsikoissa. Julkisessa keskustelussa on ollut esillä kaksi näkökulmaa: opetusministerin ja -ministriön sekä opettajien ja opettajien ammattijärjestön. Näissä keskusteluissa viitataan usein koulutuksen järjestäjiin ja niiden rooliin asioista päättämisessä. Keskustelupöytään järjestäjie ei näemmä mielellään oteta mukaan.

Erityisesti opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen lausunnot ovat koulutuksen järjestäjän näkökulmasta kummallisia. Kaksi ministerin puheissa usein toistuvaa asiaa ovat: puhuttaessa rahoitusleikkauksista ja niiden vaikutuksesta opetuksen määrään hän vetoaa siihen, että opetustuntien määrä on vähentynyt jo ennen leikkauksia; ja ettei hänellä ole tietoa, mihin koulutuksen järjestäjät valtionosuusrahat käyttävät.

Miten on mahdollista, että opetus on vähentynyt jo ennen rahoitusleikkauksia? Vastaus on yksinkertainen: palkat ovat nousseet samoin palveluiden ja tavaroiden hinnat, nousua ei ole kompensoitu valtionosuuksissa eikä edes inflaatiokorotuksia valtionsouuksiin ole tehty enää vuosiin. Niinpä pieniltäkin kuullostavat muutokset kustannuksissa vaikuttavat suoraan toiminnan volyymiin. Esimerkiksi tammikuussa meille kaikille maksuun tuleva tuloksellisuuserä aiheuttaa noin 100 000 euron menon. Keskimääräisellä opetustunnin kustannuksella jaettuna tämä vastaa 1800 oppituntia. Koska tuloksellisuuserä on rahoitettavat normaalista valtionosuustulostamme, vähentää maksettava summa tuntien määrää. Vastaavasti vuoden vaihteen jälkeen tuleva noin 2,5 % palkankorotus syö meidän kokoiselta oppilaitokselta yli 5000 oppituntia.

Mihin rahaa käytetään, siitä ministeriöllä on hyvinkin tarkka tieto. Rahojen käytöstä tehdään erittäin yksityiskohtaista tilastoa. Totta on, että kaikki ei mene palkanmaksuun. Olisiko niin, että ministeriltä on jäänyt huomaamatta muutama pieni ero toisen asteen ammatillisen ja lukiokoulutuksen välillä. Ammattiin opiskeluun kun ei riitä opettaja, luokkahuone, pulpetti ja liitutaulu. On vaikea kuvitella, miten hitsariksi opiskellaan ilman hitsauskoneita, datanomiksi ilman tietokoneita tai linja-autonkuljettajaksi ilman linja-autoa. Tilaakin tarvitaan enemmän kuin lukioissa - kaikkea työsaliopetusta kun ei taida olla mahdollista siirtää työpaikoille. Itse en ainakaan usko, että yksikään metallialan yritys antaisi täysin kokemattoman opiskelijan harjoitella työstämistä satoja tuhansia euroja maksavalla koneella.

Toteuttamista vaille valmis

Kuntayhtymän valtuusto on käsitellyt strategiaehdotuksemme ja hyväksynyt sen. Enää ei puutu kuin toteutus. Tässä yhteydessä onkin hyvä kysyä, miten se tapahtuu?

Strategian ajatushan on olla tiekartta, jolla pääsemme haluamaamme lopputulokseen. Tällä kertaa lopputulos on vision mukainen joka päivä parempi ammatillisen osaamisen kehittäjä. Ei kuullosta kovinkaan haasteelliselta, mutta se pitää sisällään paljon: mitä ikinä teemmekään tänään, teemme sen huomenna hiukan paremmin. Kun meistä jokainen tulee aamulla tällä asenteella töihin, saadaan haluttu lopputulos aikaiseksi kuin huomaamatta.

Ei kuitenkaan ole aivan sama, minkä asioiden paremmin tekemiseen erityisesti panostamme. Strategiaan on koottu toimenpiteitä kolmen pääotsikon eli painopistealueen alle: Pedagogiset ratkaisut, Ammattiylpeys ja Palveluiden toteuttaminen.

Painopisteidelle on mietitty joukko hyvinkin laajoja toimenpiteitä, jotka eivät toteudu itsestään tai yhden ihmisen tekeminä. Panostusta tarvitaan kaikilta, ei luonnollisestikaan kaikkiin osa-alueisiin vaan sellaisiin, joihin voi omassa työssään vaikuttaa. Jotta työ saadaan jaettua sopivan tasaisesti, aloitetaan työryhmäkohtainen toiminnan suunnittelu heti vuoden vaihteen jälkeen. Silloin strategiasta johdetut tehtävät sovitetaan yhteen kaiken muun tekemisen kanssa.

Strategiassa ei siis ole kyse jostain erillisestä tekemisestä vaan siitä, että teemme jokapäiväisen työmme hiukan paremmin kuin ennen sekä siitä, että tulosten parantaminen on suunnitelmallista.

Opettajien vuosityöajasta

Uuden OVTES:n mukaisesti opettajien työaikajärjestelmään tulee muutoksia. Niiden tavoitteena on ollut sekä tukea ammatillisen koulutuksen reformin toteutumista että yhdenmukaistaa vanhaa monenkirjavaa liite- ja osioviidakkoa.

Sitä, miten tässä on onnistuttu, voidaan arvioida monesta näkökulmasta. Samoin sitä, kuinka hyvä uusi sopimus on. Reformin toteutumista muutos varmaankin tukee, mutta yhdenmukaisuudesta ei tässä yhteydessä voi juurikaan puhua - erilaisia työaikavariaatioita tulee lisää ja ne säilyvät vielä ainakin muutamia kymmeniä vuosia - niin kauan, että kaikki nyt työssä olevat opettajat ovat siirtyneet eläkkeelle.

Kuntayhtymän yhteistoimintaryhmässä sovittiin, että me siirrymme vuosityöaikaan 1.1.2020. Asian vahvisti kuntayhtymän hallitus tekemällä sitä koskevan päätöksen. Eri koulutuksen järjestäjillä on hyvin erilainen näkemys siitä, milloin siirtyminen kannattaa tehdä, esimerkiksi Sataedu siirtyy uuteen järjestelmään 1.8. tänä vuonna ja vastaavasti Novida siirtymäajan viimeisenä päivänä eli 1.8.2020.
Meidän ratkaisumme on näiden kahden välistä. Syitä sille ovat , että siirtymisen edellyttämiin muutoksiin ja meidän kaikkien niihin perehdyttämiseen haluttiin varata riittävästi aikaan sekä se, että valitettavasti muutos lisää kustannuksiamme.


Kuntatyönantajan neuvottelupäällikkö Hannu Freund totesi aiemmin tällä viikolla, että muutos on kokonaisuutena tarkasteltuna kustannusneutraali. Meidän kohdallamme ratkaisu lisää opetuksen henkilöstökustannuksia noin kolme prosenttia - eräillä koulutuksen järjestäjillä vaikutus on jopa yli seitsmän prosenttia. Tämä tarkoittaa, että joidenkin koulutuksen järjestäjien kustannukset laskevat huomattavasti - en tosin ole vielä tavannut yhdenkään tallaisen organisaation edustajia.

Jos asiaa tarkastellaan työnantajan näkökulmasta, millaisia vaikutuksia uudella sopimuksella on?

Kun siirrymme vuosityöaikaan, opetukseen käytettävissä oleva tuntimäärä lisääntyy noin 1200:lla. Kolikon kääntöpuolena opetuksen kustannukset nousevat 240 000 euroa, koska rahoitus ei kasva, muodostuu tästä melkoinen haaste. Vaikka toteuttaisimme vain saman määrän opetusta kuin tänä vuonna, nousevat kustannukset silti lähes 180 000 euroa. Koska tätä rahaa ei ole, on lopputulos se, että vuosityöaikaan siirtymisen jälkeen opetuksen määrä laskee yli 3000 tuntia nykytasosta.

Entä työntekijän näkökulmasta katsottuna?

Lopputulos riippuu suuresti opettajan koulutusalasta. Erityisesti kaupan, tietojenkäsittelyn, yhteisten aineiden sekä sosiaali- ja terveysalan opettajien palkkoihin tulee huomattava korotus - useita satoja euroja kuukaudessa.  Vastapainona myös työmäärä lisääntyy huomattavasti nykyisiin opetusvelvollisuustunteihin verrattuna. Teknillisillä aloilla muutokset niin työtunneissa kuin palkassakin ovat hyvin pieniä.

E-osion, eli aikaisemmin aikuiskoulutuskeskusten, opettajien on tehtävä valinta: he voivat siirtyä vuosityöaikaan, jolloin palkka laskee, tai säilyttää nykyisen ansiotasonsa, jolloin vuosityöaika on suurempi kuin 1500 tuntia. Olipa valinta kumpi tahansa, heidän vuosittaisten työtuntiensa määrä pienenee huomattavan paljon.

Ei voida sanoa yksiselitteisesti, onko uusi järjestelmä parempi vai huonompi kuin vanha. Siinä on elementtejä, jotka parantavat tilannetta, mutta myös elementtejä, jotka heikentävät sitä. Asiaan vaikuttaa paljon myös se, katsooko asiaa työntekijän vai työnantajan näkökulmasta sekä se, minkä alan opettajan silmin asiaa tarkastelee.

Syksyllä aloitamme valmistautumisen uuteen järjestelmään ja sitä koskevat pelisäännöt sovitaan. Kaikille, joita asia koskee järjestetään myös riittävä määrä info- ja koulutustilaisuuksia.

Strategiaa

Ammatillisen koulutuksen reformi alkaa olla menneen talven lumia. Ainakin terminä. Reformin sijaan nyt puhutaan uudesta ammatillisesta koulutuksesta.

Valmista kaikki ei tietenkään vielä ole - ei edes lainsäädännön näkökulmasta. Esimerkiksi rahoituslain siirtymässäännöt muuttavat rahoituksen muodostumista vielä muutaman vuoden ajan.

Tässä tilanteessa on oleellista, että me päätämme, miten toimimme kaikkien muutosten jälkeen. Miten varmistamme mahdollisimman tehokkaan, tuloksellisen ja vaikuttavan toiminnan; saamme opiskelijat suorittamaan tukintoja ja niiden osia sekä valmistuttuaan työllistymään tai sijoittumaan jatko-opintoihin.

Asiat eivät tapahdu itsekseen. Tarvitaan toimenpiteitä ja niille suunnitelma. Tätä suunnitelmaa, eli kuntayhtymän strategiaa, on tarkoitus tehdä siten, että heti syksyllä meillä on selkeä käsitys siitä, millaisia toimenpiteitä tarvitaan.

Pohjatyötä on tehty jo sen verran, että toiminan kehittämisen painopisteet on päätetty pitää ennallaan, mutta niiden sisältöä muokataan siten, että pystymme paremmin vastaamaan muuttuvan toimintaympäristön luomiin haasteisiin.

Strategiaa laadittaessa on tärkeää ottaa huomioon eri osapuolten näkemyksiä. Niitä kysytään luottamushenkilöiltämme, jäsenkunnilta, työnantajilta ja luonnollisesti myös opiskelijoilta sekä henkilökunnalta. Opiskelijat saavat lähipäivinä vastatakseen nettikyselyn.

Jotta koko kuntayhtymän henkilökunnalla on mahdollisuus ilmaista omat ajatuksensa, teemme tässä ensimmäisessä vaiheessa myös teille suunnatun nettikyselyn. Siihen vastaaminen on vapaaehtoista, mutta toivottavaa. Vastausaikaa on tiistaihin 8.5. asti ja kyselyyn pääsee alla olevasta linkistä.



Strategiakysely

Lomien jälkeen järjestämme lisäksi erilaisia työpajoja, joissa kerättyä tietoa jalostetaan edelleen.

Tilajärjestelyt etenevät

Pari viikkoa sitten kirjoitin hieman ennakkotietoja tulevista tilajärjestelyistä. Nyt tulevat muutokset alkavat olla selvillä.

Alkusysäys muutoksille on se, että käsi- ja taideteollisuusala tiivistää toimintaansa Hyvoninkadulla. 1. kerroksen viimeinen sali, jossa on tällä hetkellä mm. kangaspuita ja sen lähiympäristön pienemmät huoneet tyhjennetään. Näihin tiloihin muuttavat niin teknisen suunnittelun, tietojenkäsittelyn kuin ICT-alankin koulutukset. Näin pystymme hyödyntämään synergiat, joita on sekä opetuksen toteuttamisessa, työvälineissä että oppimisympäristöissäkin. Aikataulu tälle muutokselle tarkentuu talven aikana, mutta muutos pyritään toteuttamaan mahdollisimman nopeasti.

ICT:ltä tyhjäksi jääviin tiloihin Taitajankatu 6:een sijoitetaan yhteisten aineiden pajoja. Lisäksi osa pukuhuoneista otetaan rakennusalan käyttöön. Rakennus- ja puuala muuttavat Mariankadulta Taitajankatu 8:aan huhti-kesäkuussa. Varastoalan koulutus siirtyy myös Taitajankatu 8:aan talven ja kevään aikana nykyisestä vuokratilasta Joensuunkadulla.

Viimeisenä vaiheena – todennäköisesti kesän aikana – kaupan, liiketalouden ja johtamisen koulutukset siirtyvät Hyvoninkadulle, jolloin nämä koulutukset ovat yhdessä paikassa ja yhteys tietojenkäsittelyn koulutukseen säilyy. Saman aikaisesti kaikki Salon seudun koulutus Oy:n toiminta siirtyy Taitajankatu 2:een, joka kokonaisuudessaan jää sen käyttöön.

Hyvoninkadulla tehdään näiden muutosten lisäksi myös eräitä opetustila- ja työhuonejärjestelyjä metallialan tiloissa.

Mariankadun kiinteistön myyntiä käsitellään kuntayhtymän hallituksessa ensi tiistaina. Paljon riippuu hallituksen päätöksistä, mutta todennäköisesti tilat siirtyvät uudelle omistajalle syyskuun alussa, eli rakennukset on tyhjennettävä kesän aikana.

Muutokset pyritään toteuttamaan siten, että rakennusteknisiä töitä ja kalusteiden siirtoa joudutaan tekemään mahdollisimman vähän. Koska viime aikoina on toteutettu uudenlaisia oppimisympäristöjä, siirtyvät näiden kalusteet luonnollisesti koulutuksen mukana, mutta muuten minimoidaan tavaroiden siirtely. Tilojen vähentyessä on muutosten yhteydessä mahdollisuus myös hävittää kaikkein huonokuntoisimpia kalusteita ja korvata ne käytöstä poistuvissa tiloissa mahdollisesti olevilla paremmilla kalusteilla.

Näkyvin rakenteellinen muutos on varmaankin Taitajankatu 6:n ruokalan lasiovien poistaminen. Näin ruokalasta ja kahviosta saadaan yhtenäisempi tila, jota voidaan käyttää entistä monipuolisemmin – myös oppimisympäristönä. Lasiseiniä ja –ovia ei suinkaan hävitetä vaan ne käytetään Hyvoninkadun pääaulan viihtyvyyden lisäämiseen.

Muutokset kohdistuvat moniin koulutusaloihin ja suureen joukkoon niin henkilökuntaa kuin opiskelijoitakin. Ne myös teettävät jonkin verran työtä. Palkkiona vaivannäölle on entistä toimivammat ja tarkoituksenmukaisemmat, mutta myös kustannustehokkaammat oppimisympäristöt.

Uusia tilasuunnitelmia

Rahoitusmuutoksen seurauksena olemme tilanteessa, jossa joudumme jatkuvasti etsimään keinoja tehostaa toimintaamme. Pyrkimyksenä on tehdä se niin, että vaikutukset opetuksen määrään ja laatuun pysyvät mahdollisimman pieninä.

Kaksi suurinta kustannuseräämme ovat henkilöstö – ja tilakustannukset. Niinpä on luontevaa tarkastella, miten tehostamme tilojen käyttöä. Kun vielä otetaan huomioon, että viime vuoden aikana luokkien ja työsalien keskimääräinen käyttöaste arkisin klo 8 ja 15 välillä oli 60 % (ainoastaan ATK-luokissa käyttöaste on korkeampi – niissäkin toisin vain 75 %), on tilakustannuksissa huomattavia potentiaalisia säästömahdollisuuksia.

Mariankatu 20 vaihtaa tämän hetkisen tiedon mukaan omistajaa syyskuun alussa, kun puu- ja rakennusala ovat saaneet muutettua Taitajankatu 8:aan. Sen lisäksi olemme aloittaneet tilankäytön tehostamisen seuraavan vaiheen suunnittelun.

Siinä lähtökohtana on tyhjentää ja poistaa käytöstä Taitajankatu 2 – tuttavallisemmin Kauppis. Tämä onnistuu siten, että Hyvoninkadulla käsi- ja taideteollisuusala tiivistää toimintojaan;  ICT-, datanomi- ja suunnitteluassistenttikoulutuksen synergioita hyödynnetään yhteisten Hyvoninkadulle sijoittuvien opetustilojen avulla; ja  Hyvoninkadulla vajaakäytössä olevia tiloja harkitaan liiketalouden-, kaupan- ja johtamisen koulutusten käyttöön.

Suunnittelu on vasta alkumetreillä, joten lopulliset ratkaisut vaativat vielä hieman työtä – suunnitelmia tehdään edellä mainitun ajatusmallin pohjalle. Kun asiat on saatu hahmoteltua hieman paremmin, pääsevät kaikki, joita muutokset koskevat myös itse mukaan suunnitteluun ja sitä kautta vaikuttamaan tuleviin tiloihin.

Suuria rakennusteknisiä muutoksia ei ole tarkoitus tehdä, vaan suunnittelussa tukeudutaan pääosin olemassa oleviin tiloihin.

Reformin jälkeen

Vuosi 2018 on alkanut ammatillisen koulutuksen kannalta mielenkiintoisissa merkeissä. Amisreformi ja sen mukanaan tuomat lakimuutokset ovat nyt arkea.

Olennaista reformissa on ollut se, että vanhat tavat toimia eivät ole enää käyttökelpoisia. Niin opiskelijoiden, opettajien kuin kaikkien muidenkin on totuteltava uudenlaisiin toimintamalleihin. Vanhoista tavoista pois oppiminen on usein vaikeampaa kuin kokonaan uuden oppiminen. Tällä kertaa ei ole vaihtoehtoja - paluuta vanhaan ammatilliseen koulutukseen ei ole.

Kuvassa punainen viiva näyttää, miten tulomme ovat kehittyneet vuodesta 2010 tähän vuoteen. Musta viiva kuvaa kustannusten kehitystä ja sininen opiskelijamää-rää.

Resurssit pienenevät, mutta koulutettava joukko pysyy ennallaan tai jopa kasvaa. On siis itsestään selvää, että tapojen, joilla opiskelijoita koulutamme on muututtava.

Ennen joulua saimme Opetus- ja kulttuuriministeriöltä tätä vuotta koskevan rahoituspäätöksen. Se osoittautui pettymyksesksi, eli tuloja on huomattavasti talousarvioomme kirjattua vähemmän. Saatuamme päätöksen, ryhdyimme välittömiin toimenpiteisiin. Niiden seurauksena kustannuksia on saatu karsittua jopa yli 600 000 euroa - pääasiassa siten, että jätetään tekemättä asioita, joita tälle vuodelle oli suunniteltu. Tilannetta parantaa hieman myös se, että aikaisempina vuosina Työ- ja elinkeinoministeriön rahoituksella aloitettuja koulutuksia saatetaan loppuun tämän vuoden aikana. Niihin on myönnetty erillisrahoitus, joka tosin pääsääntöisesti lisää Salon seudun koulutus Oy:n tuloja. Ammattiopiston tulokertymään sillä ei juurikaan ole vaikutusta.

Tarvitaan lisää toimenpiteitä, jotta talous saadaan tasapainoon. Tähän tarvitaan tiukkaa kulukuria ja sovittujen uusien toimintatapojen pikaista käyttöönottoa. Erityisen paljon potentiaalia on opetuksen rakenteiden muutoksessa, joka on vielä kesken. Uusien opetustarjottimien käyttöönotto ja opetuksen toteuttaminen niiden mukaisesti on ensiarvoisen tärkeää tulevaisuutemme kannalta.

Yksi mielenkiintoinen ulottuvuus kokonaisuudessa on käynnissä olevien työehtosopimus-neuvotteluiden lopputulos. Millainen sopimus syntyy ja mitä se vaikuttaa niin kustannuksiin kuin työaikamalliinkin ratkaisee pitäkälle sen, miten paljon tehtävää talouden ja toiminnan tasapainottamisessa on jäljellä.

Vaikka sopeuttamisessa riittääkin vielä tekemistä, syytä paniikkiin ei ole. Kevättalven aikana käännetään kaikki kivet ja kannot ja katsotaan, mitä vielä voidaan tehdä toiminnan tehostamiseksi. Se on kuitenkin varmaa, että jo sovitut toimenpiteet on toteutettava välittömästi - muutokset toimintatavoissa eivät voi enää odottaa hetkeäkään.

Vanha totuus on, että muutos toteutuu, kun sen toteuttaa. Tässä toteuttamisessa meillä jokaisella on oma roolimme. Asiat eivät tapahdu sillä, että vain odottaa tai olettaa, että riittää, kun muut tekevät jotain.