Ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkko nousee aina silloin tällöin keskustelun aiheeksi. Yleensä keskustelu lähtee siitä, että järjestäjiä on liikaa. Tästä on puhuttu paljon myös ammatillisen koulutuksen reformin yhteydessä.
Muutama vuosi sitten ajettiin koulutusta voimakkaasti suurempiin kokonaisuuksiin. Monet varmasti muistavat Opetus- ja kulttuuriministeriön asiasta laatimat vauhdituskirjeet. Niiden(kin) seurauksena järjestäjäverkko on muuttunut huomattavasti. Tällä hetkellä Suomessa on yhteensä 166 ammatillisen kulutuksen järjestäjää, joista 106:lla sekä perus- että lisäkoulutuksen järjestämislupa, 13:lla pelkkä peruskoulutuksen ja 47:llä vain lisäkoulutuksen järjestämislupa. Esimerkiksi vuonna 2006 ammatillisen peruskoulutuksen järjestäjiä oli vielä 175. Lähes kolmennes järjestäjistä on siis hävinnyt kartalta - tyypillisesti fuusioiden kautta.
Osalla koulutuksen järjestäjistä on useampia oppilaitoksia - niin meilläkin vielä pari vuotta sitten, kun ammattiopisto ja aikuisopisto olivat erilliset oppilaitokset. Vuonna 2005 ammatillisia oppilaitoksia oli 331, vuonna 2015 enää 229 - eli toista sataa koulua on joko suljettu tai yhdistetty toiseen oppilaitokseen.
Käynnissä oleva reformi tulee varmasti sekin vaikuttamaan niin oppilaitosten kuin koulutuksen järjestäjien määrään - kuinka paljon, jää nähtäväksi. Varmaa on ainoastaan se, että määrä ei tule kasvamaan. Tähän samaan asiaan otti kantaa myös lauantain Turun Sanomat artikkelissaan. Sen verran artikkelin viestiä täytyy korjata, että Antti Virtasen lausunnot yhteistyöneuvotteluista Salon seudun koulutuskuntayhtymän ja Lounais-Suomen koulutuskuntayhtymän välillä ovat hänen omaa haaveajatteluaan. Minkäänlaisia yhteistyöneuvotteluja ei ole käynnissä - sellaisia on kyllä meille ehdotettu, mutta sekä valtuustomme että hallituksemme puheenjohtajat olivat sitä mieltä, että mitään syytä keskustelun jatkamiselle ei ole.
maanantai 5. kesäkuuta 2017
torstai 25. toukokuuta 2017
Työvoimakoulutus muuttuu
Työvoimakoulutus on ollut kuntayhtymälle aina merkittävä niin toiminnallisesti kuin taloudellisestikin. Huippuvuonna 2010, työvoimakoulutuksen tulot olivat noin 4,7 miljoonaa ja vielä viime vuonnakin lähes kolme miljoonaa euroa. Merkityksen ymmärtää parhaiten, kun ajattelee, että vuoden 2010 tuloilla voitiin maksaa 85 työntekijän palkat sivukuluineen.
Tähän asti tilanne on ollut varsin yksinkertainen. ELY-keskus on kilpailuttanut koulutukset ja ostanut palvelun parhaan tarjouksen tekijältä - usein siis SSKKY:ltä. Tilanne muuttuu ensi vuoden alusta aivan toiseksi.
Työvoimakoulutuksen rahoitus jakautuu kahteen osaan. Kokonaispotista 90 miljoonaa euroa siirtyy OKM:n hallinnoitavaksi - tosin työvoimapalvelujen tuottajat ohjaavat opiskelijat näihin koulutuksiin edelleenkin. Loput, 112 miljoonaa euroa, jää TEM:n hallinnoitavaksi. Alla olevassa TEM:n esityksestä lainatussa kuvassa asiaa on avattu hieman tarkemmin.
Tähän asti tilanne on ollut varsin yksinkertainen. ELY-keskus on kilpailuttanut koulutukset ja ostanut palvelun parhaan tarjouksen tekijältä - usein siis SSKKY:ltä. Tilanne muuttuu ensi vuoden alusta aivan toiseksi.
Työvoimakoulutuksen rahoitus jakautuu kahteen osaan. Kokonaispotista 90 miljoonaa euroa siirtyy OKM:n hallinnoitavaksi - tosin työvoimapalvelujen tuottajat ohjaavat opiskelijat näihin koulutuksiin edelleenkin. Loput, 112 miljoonaa euroa, jää TEM:n hallinnoitavaksi. Alla olevassa TEM:n esityksestä lainatussa kuvassa asiaa on avattu hieman tarkemmin.
Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, on molemmille osa-alueille tulossa rajuja muutoksia: OKM:n suunnalta ammatillisen koulutuksen reformi ja TEM:n suunnalta työvoimahallinnon uudistaminen. Jälkimmäisessä on kyse siitä, että ELY-keskusten tarjoamat yritysten rahoitus- ja
neuvontapalvelut sekä TE-toimistojen yritys- ja henkilöasiakkaiden palvelut
yhdistetään maakunnallisiksi kasvupalveluiksi. Uudessa mallissa maakuntien vastuulla on huolehtia kasvupalveluiden
yhteensovittamisesta, eli
kuntien, valtion ja maakunnan muiden palveluiden tuottajien toiminnan järjestämisestä niin, ettei
synny tarpeetonta päällekkäisyyttä. Järjestäjä ja tuottaja eriytetään niin sanotun
tilaaja/tuottajamallin mukaisesti, jossa järjestäjä on maakunta, tuottajina toimivat yritykset.
Millainen rooli koulutuksen järjestäjillä on tässä uudessa maakunnallisessa kokonaisuudessa, ei ole oikein vielä selvinnyt.
Joka tapauksessa tarkoitus on, että kesän aikana kaikki koulutuksen järjestämiseen liittyvät luvat uudistetaan. Vanhat ammatillisen peruskoulutuksen, ammatillisen lisäkoulutuksen ja oppisopimuskoulutuksen järjestämisluvat yhdistetään. Uusi lupa myönnetään siten, että koulutuksen järjestäjä saa luvan niiden tutkintojen järjestämiseen, joita se nyt toteuttaa. Lupaan ei sisälly sen paremmin oikeutta työvoimakoulutuksen toteuttamiseen kuin sellaisten oppisopimuskoulutusten järjestämiseen, joiden tutkinnot eivät ole omassa järjestämisluvassa. Näille lupaa on haettava erikseen, eikä ole itsestään selvää, että sellaiset myönnetään.
Parhaassa tapauksessa lopputulos on, että koulutuksia toteutetaan kuten nytkin. Huonoimmassa tapauksessa Salon seudun työvoimakoulutuksen järjestää joku muu kuin me ja oppisopimusopiskelijoiksi haluavien on itse etsittävä paikka josta saa niitä koulutuksia, joita SSKKY ei toteuta.
Mielenkiinnolla odotamme, mitä kesä tuo tullessaan. Se on ainakin selvää, että erilaisia lausuntoja ja lupahakemuksia laaditaan runsain miton pitkin kesää.
torstai 20. huhtikuuta 2017
Selvitysmies Jokisen raportti
Opetus- ja kulttuuriministeri antoi tammikuun puoilivälissä selvitysmies Jari Jokselle tehtäväksi selvittää miten ammatillinen koulutus, korkeakoulutus, täydennys- ja muuntokoulutukset, aikuiskoulutusohjelmat sekä työvoimapoliittiset toimenpiteet voidaan saada tukemaan talouden ja yritystoiminnan kasvua nopeasti muuttuvassa toimintaympäristössä; sekä miten työntekijöiden liikkuvuutta kotimaassa voidaan edistää jo opintojen aikana ja työelämässä.
Selvityksessä oli alueellisena esimerkkinä Varsinais-Suomen alue.
Raportin julkistamistilaisuus oli tänään ja siinä on mainintoja myös ammatillisesta koulutuksesta. Miten selvityksen tulokset näkyvät ammatillisen koulutuksen arjessa jää nähtäväksi, mutta viesti on selvä: erityisesti tekniikan alojen koulutukseen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyöhön on panostettava.
Raportissa todetaan, että selvityksen piiriin kuuluvista aloista rakennusalan työvoimapula on yleistymässä ja eniten pulaa on rakennusalan työnjohtajista. Barometrin mukaan työvoiman kysyntä kasvaa selvästi myös eräissä teollisuuden alan ammateissa, kuten hitsaajissa ja koneistajissa.
Raportin toimenpide-ehdotuksissa todetaan ammatillisesta koulutuksesta seuraavaa:
Toteutetaan Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa ammatillisen koulutuksen reformia valmistelevia kasvupilotteja, joilla pyritään nopeasti ja etupainotteisesti vastaamaan Varsinais-Suomen ja Satakunnan positiivisen rakennemuutoksen osaajatarpeeseen. Kasvupilotin käynnistämisestä ja sen resursoinnista ja arvioinnista sovitaan alueen toimijoiden ja OKM:n ja TEMin yhteisessä neuvottelussa. Piloteissa kootaan alueen yrityksiä, koulutuksen järjestäjiä ja muita toimijoita, selkeytetään koulutus- ja osaaja-tarvetta ja käynnistetään riittävään pätevyyteen tähtääviä koulutushankkeita, joihin voi osallistua koulutettavia myös alueen ulkopuolelta.
Pilottien avulla selvitetään ammatillisen koulutuksen saaneiden tarve alueella tarkemmin ja lisätään koulutustarjontaa vastaavasti. Pilottien edellytyksenä on yhteistyön tehostaminen ja tiivistäminen koulutuksen järjestäjien, yritysten ja viranomaisten välillä. Myös koulutuksen järjestäjien on syytä tiivistää yhteistyötä.
Tällaisia pilotteja on jo valmisteltu Turussa, Raumalla ja Raisiossa sekä muuallakin Lounais-Suomessa. Pilotit voidaan käynnistää suuntaamalla olemassa olevia resursseja. Ammatillisen koulutuksen määrän nostaminen Lounais-Suomessa tarvittavalle tasolle edellyttää kuitenkin koulutuspaikkojen lisäämistä pilottien kautta syntyvän tarkemman arvion perusteella. Tarkkaa arviota ammatillisen koulutuksen lisätarpeesta Lounais-Suomen alueella ei ole saatavissa, mutta ammatillisen koulutuksen osalta tulisi varautua 200 - 400 henkilön koulutuksen lisäykseen, mikä vastaisi noin 2-4 miljoonan euron vuosittaista lisäkustannusta.
Selvityksessä oli alueellisena esimerkkinä Varsinais-Suomen alue.
Raportin julkistamistilaisuus oli tänään ja siinä on mainintoja myös ammatillisesta koulutuksesta. Miten selvityksen tulokset näkyvät ammatillisen koulutuksen arjessa jää nähtäväksi, mutta viesti on selvä: erityisesti tekniikan alojen koulutukseen ja koulutuksen järjestäjien yhteistyöhön on panostettava.
Raportissa todetaan, että selvityksen piiriin kuuluvista aloista rakennusalan työvoimapula on yleistymässä ja eniten pulaa on rakennusalan työnjohtajista. Barometrin mukaan työvoiman kysyntä kasvaa selvästi myös eräissä teollisuuden alan ammateissa, kuten hitsaajissa ja koneistajissa.
Raportin toimenpide-ehdotuksissa todetaan ammatillisesta koulutuksesta seuraavaa:
Toteutetaan Varsinais-Suomessa ja Satakunnassa ammatillisen koulutuksen reformia valmistelevia kasvupilotteja, joilla pyritään nopeasti ja etupainotteisesti vastaamaan Varsinais-Suomen ja Satakunnan positiivisen rakennemuutoksen osaajatarpeeseen. Kasvupilotin käynnistämisestä ja sen resursoinnista ja arvioinnista sovitaan alueen toimijoiden ja OKM:n ja TEMin yhteisessä neuvottelussa. Piloteissa kootaan alueen yrityksiä, koulutuksen järjestäjiä ja muita toimijoita, selkeytetään koulutus- ja osaaja-tarvetta ja käynnistetään riittävään pätevyyteen tähtääviä koulutushankkeita, joihin voi osallistua koulutettavia myös alueen ulkopuolelta.
Pilottien avulla selvitetään ammatillisen koulutuksen saaneiden tarve alueella tarkemmin ja lisätään koulutustarjontaa vastaavasti. Pilottien edellytyksenä on yhteistyön tehostaminen ja tiivistäminen koulutuksen järjestäjien, yritysten ja viranomaisten välillä. Myös koulutuksen järjestäjien on syytä tiivistää yhteistyötä.
Tällaisia pilotteja on jo valmisteltu Turussa, Raumalla ja Raisiossa sekä muuallakin Lounais-Suomessa. Pilotit voidaan käynnistää suuntaamalla olemassa olevia resursseja. Ammatillisen koulutuksen määrän nostaminen Lounais-Suomessa tarvittavalle tasolle edellyttää kuitenkin koulutuspaikkojen lisäämistä pilottien kautta syntyvän tarkemman arvion perusteella. Tarkkaa arviota ammatillisen koulutuksen lisätarpeesta Lounais-Suomen alueella ei ole saatavissa, mutta ammatillisen koulutuksen osalta tulisi varautua 200 - 400 henkilön koulutuksen lisäykseen, mikä vastaisi noin 2-4 miljoonan euron vuosittaista lisäkustannusta.
Päätöksiä odotellessa
Vielä alkukuusta odotettiin, että ammatillisen koulutuksen lainsäädäntöä koskeva hallituksen esitys annettaisiin eduskunnalle viimeistään 12.4. Valtioneuvostolla oli silloin yleisistunto, jossa asia ei kuitenkaan ollut esillä. Silloin käsiteltiin opiskeluun liittyvistä laeista ainoastaan opintotukilain muuttamista koskevaa hallituksen esitystä.
Myös tänään on valtioneuvoston yleisistunto. Senkääna sialistalla ei ole ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö. Nyt voikin vain jännittää sitä, koska lakipaketti tulee esityslistalle ja ehtiikö se eduskunnan käsittelyyn niin, että päätökset saadaan ennen eduskunnan kesätaukoa.
Kello tikittää ja kohta alkaa olla epävarmaa, ehtiikö koko lakipaketti valmiiksi ajoissa niin, että se tulisi voimaan ensi vuoden alusta.
Mitä jos ei ehdi? Silloin ammatillinen koulutus jää kustannusperusteiden valtionosuusrahoituksen piiriin, kuten on ollut ennenkin. Tosin rahoitusleikkausten johdosta kustannusperusta on aiempaa alempi.
Pahin vaihtoehto onkin se, että rahoitusleikkaukset on tehty uutta lainsäädäntöä silmällä pitäen, mutta toimintaa pitäisi jatkaa vanhan mallin mukaisesti.
Myös tänään on valtioneuvoston yleisistunto. Senkääna sialistalla ei ole ammatillisen koulutuksen lainsäädäntö. Nyt voikin vain jännittää sitä, koska lakipaketti tulee esityslistalle ja ehtiikö se eduskunnan käsittelyyn niin, että päätökset saadaan ennen eduskunnan kesätaukoa.
Kello tikittää ja kohta alkaa olla epävarmaa, ehtiikö koko lakipaketti valmiiksi ajoissa niin, että se tulisi voimaan ensi vuoden alusta.
Mitä jos ei ehdi? Silloin ammatillinen koulutus jää kustannusperusteiden valtionosuusrahoituksen piiriin, kuten on ollut ennenkin. Tosin rahoitusleikkausten johdosta kustannusperusta on aiempaa alempi.
Pahin vaihtoehto onkin se, että rahoitusleikkaukset on tehty uutta lainsäädäntöä silmällä pitäen, mutta toimintaa pitäisi jatkaa vanhan mallin mukaisesti.
tiistai 4. huhtikuuta 2017
Reformi etenee
Ammatillisen koulutuksen reformin valmistelu etenee
4. ja 5. huhtikuuta kokoontui suuri joukko ammatillisen koulutuksen reformin saapumista odottavia koulutuksen järjestäjiä Helsinkiin kuulemaan ajankohtaisia tietoja AMKEn järjestämään seminaariin.
Seminaarin odotetuimman puheenvuoron piti Opetushallituksen uusi pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Suuret odotukset eivät oikein täyttyneet, reformin toimeenpanosta ei kuultu uutta. Muutamia poimintoja hänen puheenvuorostaan on kuitenkin syytä ottaa esiin.
Heinonen painotti ammatillisen koulutuksen edustajien roolia opiskelun ja työelämän rajapinnassa. Entistä tärkeämpää on opiskelijoiden ohjaus ei pelkästään opiskelun aikana vaan yhtä lailla siirryttäessä työelämään sekä sen jälkeen työssä kehittymisessä.
Heinosen mukaan vaikuttavassa koulutuksessa on viisi olennaista tekijää:
Reformin myötä työelämäyhteyksien merkitys korostuu entisestään
Työssäoppimisen osuus opinnoista pitäisi kasvaa.Työpaikoilta vain tulee ristiriitaisia signaaleja siitä, kuinka paljon lisää työssäoppijoita on mahdollista ottaa. Paikkojen löytäminen on entistä haasteellisempaa.
Tällä hetkellä uudet työpaikat syntyvät pääosin pieniin, 1 - 9 työntekijän, yrityksiin ja suurin osa poistuvista työpaikoista on suurissa yrityksissä. Sen myötä työssäoppimispaikojen määrä kasvaa. Yrityksiä, joihin on oltava yhteydessä, on entistä enemmän.
Mitä kuuluu uudelle lainsäädännölle?
Lakien oli määrä lähteä eduskunnan käsittelyyn torstaina 6.4. Aamulla saadun tiedon mukaan se ei toteudu. Todennäköisesti lakiesitys annetaan 12.4. Viivästys johtuu teknisistä syistä. Toivottavasti se ei ole tämän suurempi, koska silloin on suuri riski sille, että eduskunta ei ehdi käsitellä lakeja niin, että ne tulevat voimaan vuoden vaihteessa.
On myös esitetty, että koko uudistus pitäisi perua tai ainakin lakien voimaantuloa pitäisi siirtää ainakin vuodella. Niin ei toivottavasti tapahdu. Rahoitusleikkaukset on jo tehty, jos lainsäädäntö ei muutu ei koulutuksen järjestäjillä ole välineitä toteuttaa perustetäväänsä leikatulla rahoituksella.
4. ja 5. huhtikuuta kokoontui suuri joukko ammatillisen koulutuksen reformin saapumista odottavia koulutuksen järjestäjiä Helsinkiin kuulemaan ajankohtaisia tietoja AMKEn järjestämään seminaariin.
Seminaarin odotetuimman puheenvuoron piti Opetushallituksen uusi pääjohtaja Olli-Pekka Heinonen. Suuret odotukset eivät oikein täyttyneet, reformin toimeenpanosta ei kuultu uutta. Muutamia poimintoja hänen puheenvuorostaan on kuitenkin syytä ottaa esiin.
Heinonen painotti ammatillisen koulutuksen edustajien roolia opiskelun ja työelämän rajapinnassa. Entistä tärkeämpää on opiskelijoiden ohjaus ei pelkästään opiskelun aikana vaan yhtä lailla siirryttäessä työelämään sekä sen jälkeen työssä kehittymisessä.
Heinosen mukaan vaikuttavassa koulutuksessa on viisi olennaista tekijää:
- Keskitytään oppijan tarpeisiin
- Ollaan ketteriä mukautumaan toimintaympäristön muutoksiin
- Rakennetaan systemaattisesti kyvykkyyttä, eli omaa osaamista
- Toimitaan kokonaisuus ymmärtäen, ei osaoptimoiden
- Nojataan näyttöön ja tietoon uudistusten toteuttamisessa ja päätöksenteossa
Reformin myötä työelämäyhteyksien merkitys korostuu entisestään
Työssäoppimisen osuus opinnoista pitäisi kasvaa.Työpaikoilta vain tulee ristiriitaisia signaaleja siitä, kuinka paljon lisää työssäoppijoita on mahdollista ottaa. Paikkojen löytäminen on entistä haasteellisempaa.
Tällä hetkellä uudet työpaikat syntyvät pääosin pieniin, 1 - 9 työntekijän, yrityksiin ja suurin osa poistuvista työpaikoista on suurissa yrityksissä. Sen myötä työssäoppimispaikojen määrä kasvaa. Yrityksiä, joihin on oltava yhteydessä, on entistä enemmän.
Mitä kuuluu uudelle lainsäädännölle?
Lakien oli määrä lähteä eduskunnan käsittelyyn torstaina 6.4. Aamulla saadun tiedon mukaan se ei toteudu. Todennäköisesti lakiesitys annetaan 12.4. Viivästys johtuu teknisistä syistä. Toivottavasti se ei ole tämän suurempi, koska silloin on suuri riski sille, että eduskunta ei ehdi käsitellä lakeja niin, että ne tulevat voimaan vuoden vaihteessa.
On myös esitetty, että koko uudistus pitäisi perua tai ainakin lakien voimaantuloa pitäisi siirtää ainakin vuodella. Niin ei toivottavasti tapahdu. Rahoitusleikkaukset on jo tehty, jos lainsäädäntö ei muutu ei koulutuksen järjestäjillä ole välineitä toteuttaa perustetäväänsä leikatulla rahoituksella.
perjantai 3. helmikuuta 2017
Muutama sana reformin etenemisestä
Reformia on käsitelty yleisesti ottaen aika negatiiviseen sävyyn. Siinä on varsinkin opiskelijan kannalta paljon hyvääkin. Tärkeimpinä positiivisina seikkoina suurempi joustavuus ja yksilöllisyys.
Työn alla on reformiin liittyen useita lakeja ja asetuksia. Saman aikaisesti valmistellaan monia muitakin yhteiskunnan kannalta vielä merkittävämpia asioit - mm. sote -uudistusta. Niinpä voi vain kuvitella lain hyväksyjien työmäärää. Perehdyttävää asiaa ja luettavia asiakirjoja on enemmän kuin tarpeeksi ja aikataulu on erittäin tiukka:
Eduskunnan puhemiesneuvosto odottaa ammatillisen koulutuksen lakiesitystä viikolla 8 ja OKM:n tavoitteena on, että lakiesitys annettaisiin helmi-maaliskuun vaihteessa. Tämän jälkeen seuraa neljä viikkoa kestävä lainsäädännön arviointineuvoston käsittely. Koska eduskunta lopettaa istuntokautensa juhannuksen jälkeisellä viikolla, pitäisi reformilakienkin olla käsittelyssä sitä ennen. Jos lait hyväksytään suunnitelman mukaisesti, annetaan uudet - 1.1.2018 voimaan tulevat koulutuksen järjestämisluvat vielä kesäkuun kuluessa.
Ilmassa on vielä paljon kysymysmerkkejä:
-Toteutuuko suuunniteltu aikataulu?
-Millaisia uudet järjestämisluvat ovat?
-Miten onnistuu koulutuksen ja arvioinnin siirtäminen työpaikoille?
-Mitä tapahtuu oppisopimuskoulutuksne järjestämisoikeuksille?
-Miten kilpailutilanne muuttuu, jos aluerajaukset poistuvat järjestämisluvista?
-Säilyykö todellinen mahdollisuus jatko-opintoihin ammattikorkeakouluissa?
-Miten uusi rahoitusmalli toimii?
-Ja ennen kaikkea miten tämä kaikki vaikuttaa oppimistuloksiin?
Paljon muuta ei tässä vaiheessa ole tehtävissä kuin odottaa ja katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
maanantai 16. tammikuuta 2017
Rahoitusjärjestelmä muuttuu, entäs sitten?
Ammatillisen koulutuksen rahoitus muuttuu ensi vuoden alusta. Erikseen päätettävän siirtymäajan kuluessa siirrytään vähän kerrallaan lakiesityksen mukaisesti jakaumaan 50 - 35 - 15.
Tällöin 50 % rahoituksesta myönnetään koulutuksen järjestäjälle opiskelijamäärän mukaisesti. Nykyisin lähes koko rahoitus tulee tällä perusteella.
35% rahoituksesta saadaan, jos opiskelijat suorittavat tutkinnon osat ja tutkinnot suunnitelman mukaisesti. Tämä on kokonaan uusi elementti rahoituksessa. Sen saaminen riippuu siitä kuinka tehokkaasti saamme opiekelijat pysymään opintojensa kimpussa ja kuinka hyvin opin menemään perille sekä näytöt tehtyä.
Loppu 15% määräytyy tuloksellisuuden perusteella. Tässä keskeisintä on, että opiskelijat työllistyvät tai sijoittuvat jatko-opintoihin. Nykyisinkin rahoituksesta osa perustuu tuloksellisuuteen, tosin sen painoarvo on hyvin pieni 1 - 2 % koko rahoituksesta.
Uusiutuva lainsäädäntö oli lausuntokierroksella ennen joulua. Lausunnoissa otettiin kantaa lakeihin hyvin laajasti, myös rahoituksen jakaumaan. Suurimmassa osassa lausuntoja ehdotettiin, että rahoitus jakautuisi suhteessa 60 - 30 - 10. Vaikka lopputulos olisikin lausuntojen mukainen, on muutos nykyiseen järjestelmään radikaali.
Kuinka hyvin me pärjäisisimme uudessa järjestelmässä?
OKM on tehnyt selvityksen siitä, missä ammatilliseen koulutukseen osallistuneet, lukuvuonna 2011/2012 aloittaneet, opiskelijat ovat 3,5 vuotta opintojen aloittamisesta?
Salossa ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuneista 64 % oli työelämässä (valtakunnallisesti keskimäärin 66 %). Opiskelujaan jatkoi 18 % (keskim. 19 %). Työelämään oli siirtynyt tutkintoa suorittamatta 10 % (keskim. 10 %). Työttömänä ilman opiskelupaikkaa ja ilman tutkintoa oli 7 % (keskim. 6 %).
Ammatillisessa lisäkoulutuksessa tutkinnon oli suorittanut 62 % opiskelijoista (keskim. 55 %). Opiskelujaan jatkoi vielä 7 % (keskim. 9 %). Töihin ilman tutkintoa oli siirtynyt 23 % (keskim. 31 %). Työttömänä oli 7 % (keskim. 5 %).
Samassa selvityksessä oli katsottu sitä, missä vuonna 2013 tutkinnon suorittaneet opiskelijamme olivat vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen. 69 % heistä oli töissä tai jatkoi muualla opintojaan, 24 % oli työttömänä ja loput 7 % muualla (esimerkiksi vanhempainvapaalla, varusmiespalveluksessa tms.).
Entäs sitten?
Onko tämä hyvä vai huono tulos? Jos verrataan muihin koulutuksen järjestäjiin, olemme kaikilla näillä mittareilla keskikastia. Jos keskimääräinen on riittävä, voimme olla tyytyväisiä. Riman voisi tosin asettaa korkeammallekin.
Rahoitus vähenee, opetuksen määrä pienenee. Oppimistulokset eivät voi millään olla paremmat. Vai voivatko? Kaikki ammatilliset kouluttajat ovat samassa tilanteessa. Jokaisen rahoitus on pienentynyt - osalla huomattavasti meitä enemmän. Kaikki ovat tinkineet lähiopetuksen määrästä sekä aineista ja tarvikkeista. Investointeja on leikattu. Hallintoa on supistettu. Tiloja on karsittu.
Rahoitusjärjestelmän muutokseen liittyy myös porkkana, jonka perässä kannattaa juosta. Mikäli tuloksellisuusmittarit - työllistyminen ja jatko-opintoihin siirtyminen - näyttävät paremmilta ja opintosuoritukset toteutuvat, kuten on suunniteltu, on rahoitukseen mahdollista saada hyvinkin merkittävä parannus. Tälläkin kolikolla on tosin valitettava kääntöpuoli: mikäli tulokset heikkenevät, pienenee myös rahoitus. Tämä johtaa helposti kierteeseen, josta on vaikea päästä ulos. Siinä häviäjinä ovat niin me itse, opiskelijat kuin alueen työelämäkin.
Hankalaksi ennakoinnin tekee se, että tuloksellisuus- ja suoritusrahoitus ovat suhteellisia. Vaikka tulokset paranisivat, ei rahoitus automaattisesti kasva, jos muiden tulokset paranevat enemmän. Toisaalta, vaikka tulokste pysyisivät ennallaan, voi rahoitus kasvaa, jos muiden tuloksent samanaikaisesti heikkenevät.
Sitä, kuinka tässä kisassa pärjätään ei ratkaise opetusministeriö, opetushallitus, kuntayhtymän valtuusto, kuntayhtymän hallitus tai kuntayhtymän johtoryhmä. Sen ratkaisemme me kaikki. Itse ja omalla työllämme.
Tällöin 50 % rahoituksesta myönnetään koulutuksen järjestäjälle opiskelijamäärän mukaisesti. Nykyisin lähes koko rahoitus tulee tällä perusteella.
35% rahoituksesta saadaan, jos opiskelijat suorittavat tutkinnon osat ja tutkinnot suunnitelman mukaisesti. Tämä on kokonaan uusi elementti rahoituksessa. Sen saaminen riippuu siitä kuinka tehokkaasti saamme opiekelijat pysymään opintojensa kimpussa ja kuinka hyvin opin menemään perille sekä näytöt tehtyä.
Loppu 15% määräytyy tuloksellisuuden perusteella. Tässä keskeisintä on, että opiskelijat työllistyvät tai sijoittuvat jatko-opintoihin. Nykyisinkin rahoituksesta osa perustuu tuloksellisuuteen, tosin sen painoarvo on hyvin pieni 1 - 2 % koko rahoituksesta.
Uusiutuva lainsäädäntö oli lausuntokierroksella ennen joulua. Lausunnoissa otettiin kantaa lakeihin hyvin laajasti, myös rahoituksen jakaumaan. Suurimmassa osassa lausuntoja ehdotettiin, että rahoitus jakautuisi suhteessa 60 - 30 - 10. Vaikka lopputulos olisikin lausuntojen mukainen, on muutos nykyiseen järjestelmään radikaali.
Kuinka hyvin me pärjäisisimme uudessa järjestelmässä?
OKM on tehnyt selvityksen siitä, missä ammatilliseen koulutukseen osallistuneet, lukuvuonna 2011/2012 aloittaneet, opiskelijat ovat 3,5 vuotta opintojen aloittamisesta?
Salossa ammatilliseen peruskoulutukseen osallistuneista 64 % oli työelämässä (valtakunnallisesti keskimäärin 66 %). Opiskelujaan jatkoi 18 % (keskim. 19 %). Työelämään oli siirtynyt tutkintoa suorittamatta 10 % (keskim. 10 %). Työttömänä ilman opiskelupaikkaa ja ilman tutkintoa oli 7 % (keskim. 6 %).
Ammatillisessa lisäkoulutuksessa tutkinnon oli suorittanut 62 % opiskelijoista (keskim. 55 %). Opiskelujaan jatkoi vielä 7 % (keskim. 9 %). Töihin ilman tutkintoa oli siirtynyt 23 % (keskim. 31 %). Työttömänä oli 7 % (keskim. 5 %).
Samassa selvityksessä oli katsottu sitä, missä vuonna 2013 tutkinnon suorittaneet opiskelijamme olivat vuosi tutkinnon suorittamisen jälkeen. 69 % heistä oli töissä tai jatkoi muualla opintojaan, 24 % oli työttömänä ja loput 7 % muualla (esimerkiksi vanhempainvapaalla, varusmiespalveluksessa tms.).
Entäs sitten?
Rahoitus vähenee, opetuksen määrä pienenee. Oppimistulokset eivät voi millään olla paremmat. Vai voivatko? Kaikki ammatilliset kouluttajat ovat samassa tilanteessa. Jokaisen rahoitus on pienentynyt - osalla huomattavasti meitä enemmän. Kaikki ovat tinkineet lähiopetuksen määrästä sekä aineista ja tarvikkeista. Investointeja on leikattu. Hallintoa on supistettu. Tiloja on karsittu.
Rahoitusjärjestelmän muutokseen liittyy myös porkkana, jonka perässä kannattaa juosta. Mikäli tuloksellisuusmittarit - työllistyminen ja jatko-opintoihin siirtyminen - näyttävät paremmilta ja opintosuoritukset toteutuvat, kuten on suunniteltu, on rahoitukseen mahdollista saada hyvinkin merkittävä parannus. Tälläkin kolikolla on tosin valitettava kääntöpuoli: mikäli tulokset heikkenevät, pienenee myös rahoitus. Tämä johtaa helposti kierteeseen, josta on vaikea päästä ulos. Siinä häviäjinä ovat niin me itse, opiskelijat kuin alueen työelämäkin.
Hankalaksi ennakoinnin tekee se, että tuloksellisuus- ja suoritusrahoitus ovat suhteellisia. Vaikka tulokset paranisivat, ei rahoitus automaattisesti kasva, jos muiden tulokset paranevat enemmän. Toisaalta, vaikka tulokste pysyisivät ennallaan, voi rahoitus kasvaa, jos muiden tuloksent samanaikaisesti heikkenevät.
Sitä, kuinka tässä kisassa pärjätään ei ratkaise opetusministeriö, opetushallitus, kuntayhtymän valtuusto, kuntayhtymän hallitus tai kuntayhtymän johtoryhmä. Sen ratkaisemme me kaikki. Itse ja omalla työllämme.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)