Edusalo

Huhtikuussa nimettiin Salon seudun koulutus Oy:lle uusi hallitus. Sen puheenjohtajana toimii, kuten ennenkin, kuntayhtymän johtaja. Hallituksen muiksi jäseniksi valittiin kuntayhtymän talousjohtaja, kuntayhtymän hallituksen puheenjohtaja Timo Lehti sekä yritysmaailman edustajina Tony Pelander ja Jukka Vakula. Samalla vaihtui yhtiön toimitusjohtaja: aikaisemmin kaiken muun ohella toimitusjohtajana toimi ammattiopiston rehtori, joka muutoksen jälkeen voi kokonaan keskittyä ammattiopiston asioiden hoitamiseen. Uudeksi toimitusjohtajaksi nimettiin Elina Korkeaoja, jonka työaika jakautuu puoliksi yhtiön ja puoliksi ammattiopiston välillä.

Uuden hallituksen johdolla on käynnistetty yhtiön strategiatyö. Uusi strategia rakennetaan kolmen painopisteen varaan: uudet tuotteet, tunnettuus ja kannattava kasvu. Tavoitteena on kehittää yhtiön palvelutarjontaa entistä laajemmaksi ja monipuolisemmaksi.

Ensimmäiset konkreettiset strategian toimenpiteet liittyvät  tunnettuuden lisäämiseen. Salon seudun koulutus Oy:tä ei juuri kukaan tunne, pituutensa vuoksi se on myös vaikea muistaa.

Yhtiön henkilökunta ideoi eri vaihtoehtoja, joista markkinointinimeksi valikoitui Edusalo. Virallinen nimi säilyy ennallaan, mutta kaikessa viestinnässä siirrytään Edusalon käyttöön. Jo tämän viikon torstaina ovat Edusalon edustajat iltatorilla esittelemässä yhtiön tarjontaa. Myös henkilökortit, käyntikortit, sähköpostiosoitteet ja Taitajankatu 2:n opasteet vaihtuvat lähitulevaisuudessa Edusalon vihreiksi.

Vielä tässä vaiheessa toimintaan ei tule suuria muutoksia, mutta niitä aletaan toteuttaa sitä mukaa, kun suunnitelmia saadaan valmiiksi.

Uusi koulutusalajohtaja ja ammattiopiston organisaatio

Uudeksi koulutusalajohtajaksi on valittu Reija Kiviluoto. Hän aloittaa uudessa tehtävässään kevään aikana ja osallistuu johdettavakseen tulevien koulutusalojen toiminnan-, työjärjestysten ja talouden suunnitteluun.

Ammattiopiston johtamisalueissa on ollut jo jonkin aikaa epätasapainoa. Etenkään esimiestyön työmäärä ei jakaudu tasaisesti. Siksi esimiesten keskinäistä työnjakoa uudistetaan. Työmäärän tasaamisen lisäksi pyritään siihen, että kaikki saavat nykyistä tasapuolisemmin esimiehen tukea päivittäisessä työssään.

Uusi työnjako on 1.8. 2019 alkaen seuraava:

Helinä Juhela         

     Metalliala sekä opintotoimisto

Reija Kiviluoto        

     Kehittämistoiminta, osaamiskeskus, hius-, matkailu-, puhdistuspalvelu- sekä ravintola ja cateringala

Elina Korkeaoja      

     Markkinointi, Oppisopimus ja Salon seudun koulutus Oy

Petri Laaksonen     

     Käsi- ja taideteollisuus-, liiketoiminta-, sekä sosiaali- ja terveysala

Marko Mäkelä        

     Kiinteistöpalvelu-, LVI-, pintakäsittely- ja sähköala

Riikka Riihimäki      

     Pedagoginen toiminta, opintojen ohjaus, erityisopetus, yhteiset tutkinnon osat opiskeluhuolto ja valmentava koulutus

Mikko Silfverberg   

     Auto-, logistiikka-, maarakennus- ja rakennusala

Hilkka Seppä luopuu oman toiveensa mukaisesti heinäkuun lopussa esimiestehtävistä, mutta jatkaa ammattiopiston johtoryhmässä erilaisissa muissa toiminnan kehittämiseen liittyvissä tehtävissä, kunnes siirtyy eläkkeelle syksyn kuluessa.

Pedagogisen toiminnan vastuualueelle tulee kaksi tiiminvetäjää, joiden työajasta 20% on varattu tähän tehtävään. Yhteisten tutkinnon osien tiiminvetäjänä aloittaa Eeva Vuorio ja erityisopetuksen, valmentavan koulutuksen sekä opiskeluhuollon tiiminvetäjänä Marja-Liisa Hirvonen.

Organisaatioasiaa

Kuntayhtymän strategiaan on kirjattu, että tarkastelemme kuntayhtymän organisaatiorakenteen tarkoituksenmukaisuutta. Asiaa on pohdittu monelta kannalta ja lopputulos on se, että mihinkään suuriin muutoksiin ei ole tarvetta. Pysymme nykyisessä organisaatiorakenteessa ja –mallissa.

Joitain rakenteen sisäisiä muutoksia on kuitenkin luvassa. Koulutusalajohtaja Hilkka Seppä on jäämässä loppuvuodesta eläkkeelle, joten tarvitsemme uuden koulutusalajohtajan. Tarkoitus on, että paikka laitetaan kuntayhtymän sisäiseen hakuun maaliskuun aikana ja asiaa koskevat päätökset tehdään mahdollisimman pian sen jälkeen. 

Ammattiopiston johtamisalueissa on ollut jo jonkin aikaa epätasapainoa. Etenkään esimiestyön työmäärä ei jakaudu tasaisesti. Siksi samassa yhteydessä tarkastellaan esimiesten  työnjakoa, mikä mahdollisesti  johtaa joihinkin muutoksiin heidän keskinäisessä työnjaossaan. Työmäärän tasaamisen lisäksi pyritään siihen, että kaikki saavat nykyistä tasapuolisemmin esimiehen tukea päivittäisessä työssään.

Muutosten toteutusaikataulua suunnitellaan kevään aikana ja asian edistymisestä kerromme, kun valmistelussa ollaan päästy pitemmälle.

Sitä saa mitä tilaa

Perjantaina saimme kauan odotetun, ensi vuotta koskevan, rahoituspäätöksen Opetus- ja kulttuuriministeriöltä. Tällä kertaa päätös oli meidän kannaltamme hyvä, saimme sen, mitä olimme pyytäneetkin.

Kaiken kaikkiaan opiskelijavuosia myönnettiin 2088, mikä on 60 enemmän kuin tänä vuonna. Näistä 1889 on järjestämislupaan perustuvia. Loput 199 opiskelijavuotta jakautuvat siten, että 149 on tarkoitettu työvoimakoulutukseen, 9 nuorisotyöttömyyden vähentämiseen, 5 maahanmuuttajien kouluttamiseen ja loput 36 minkä tahansa opsikelijaryhmän omaehtoiseen koulutukseen.

Takana on ensimmäinen vuosi siirtymäaikaa, jonka kuluessa rahoitusjärjestelmä muuttuu siten, että 2022 perusrahoituksen osuus on enää puolet OKM:n ammatilliseen koulutukseen myöntämästä kokonaissummasta, 35 % jaetaan suoritusten perusteella  ja loput 15 % vaikuttavuuden mukaan. Näiden lisäksi ennen rahoituspäätöksiä ministeriö varaa 4 % kaikesta ammatilliseen koulutukseen valtion tulo- ja menoarviossa myönnetystä rahasta strategiarahoitukseen, jota myönnetään erillishakujen perusteella.

Vuonna 2019, kuten alla olevasta kuvasta näkyy valtakunnallinen rahoituksen jakauma on 95 % perusrahoitusta ja 5 % suoritusrahoitusta. Meidän kohdallamme ensi vuonna perusrahoituksen osuus on 94,2 % ja suoritusrahoituksen osuus 5,8 %. Tämä tarkoittaa sitä, että opiskelijamme ovat onnistuneet suorittamaan tutkintoja ja niiden osia keskimääräistä paremmin.

Rahoitus ensi vuodelle on siis turvattu. Jotta näin olisi myös tulevina vuosina, on rahoitukseen vaikuttavat suoristusten määrä ja vaikuttavuus kyettävä säilyttämään. Käytännössä se tarkoittaa, että  vuonna 2019 on saatava kokoon vähintään tuo 2088 opiskelijavuotta, tutkintoja ja niiden osia on saatava aikaiseksi tavoitteiden mukaisesti ja sekä opiskelija- että työelämäpalaute on oltava yhdestä viiteen asteikolla vähintään neljä.

Päätös kokonaisuudessaan löytyy OKM:n sivuilta.

Tulevaisuuden opettaja

Opetushallitus on syksyn aikana tehnyt tutkimusta siitä, miten eri ammattialojen osaamistarpeet kehittyvät keskipitkällä tähtäimellä. Tässä tapauksessa se tarkoittaa vuotta 2025.

Tarkasteltuja ammattialoja on paljon, yksi niistä opettajan ammatti. Koska suurin osa kyselyn tähän osaan vastanneista on ollut ammatillisen koulutuksen edustajia, voidaan ajatella, että vastaukset kuvastavat hyvin juuri ammatillisen koulutuksen opettajien tulevaisuuden osaamista.

Osaamistarpeita on tarkasteltu kolmesta näkökulmasta: yleiset osaamistarpeet, digitaidot ja kielitaito

Yleisissä osaamistarpeissa korostuvat oppimisympäristöjen suunnittelu ja kehittäminen; joustavuus; innostamis- ja motivointikyky; verkosto-, kumppanuus- ja sidosryhmäosaaminen; sekä työssäoppimisen kehittäminen. Toki oman ammattialan substanssiosaaminen, pedagoginen osaaminen ja yhteistyötaidot nousevat listalla myös hyvin korkealle.

Digitaidoissa viisi tärkeintä asiaa ovat: digitaaliset kommunikointitaidot, digitaalisen teknologian luova käyttö, tiedon digitaalinen jakaminen, tiedon arvointi sekä digitaalinen yhteistyö.

Kielitaidoissa taas korostuvat sujuva suullinen ja kirjallinen suomen ja englannin kielitaito. Esiin nousevat tosin myös nykyistä enemmän tukiviittomien, elekielen ja kuvien käyttäminen.

Kolmas näkökulma

Ammatillinen koulutus on ollut jälleen runasaasti otsikoissa. Julkisessa keskustelussa on ollut esillä kaksi näkökulmaa: opetusministerin ja -ministriön sekä opettajien ja opettajien ammattijärjestön. Näissä keskusteluissa viitataan usein koulutuksen järjestäjiin ja niiden rooliin asioista päättämisessä. Keskustelupöytään järjestäjie ei näemmä mielellään oteta mukaan.

Erityisesti opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen lausunnot ovat koulutuksen järjestäjän näkökulmasta kummallisia. Kaksi ministerin puheissa usein toistuvaa asiaa ovat: puhuttaessa rahoitusleikkauksista ja niiden vaikutuksesta opetuksen määrään hän vetoaa siihen, että opetustuntien määrä on vähentynyt jo ennen leikkauksia; ja ettei hänellä ole tietoa, mihin koulutuksen järjestäjät valtionosuusrahat käyttävät.

Miten on mahdollista, että opetus on vähentynyt jo ennen rahoitusleikkauksia? Vastaus on yksinkertainen: palkat ovat nousseet samoin palveluiden ja tavaroiden hinnat, nousua ei ole kompensoitu valtionosuuksissa eikä edes inflaatiokorotuksia valtionsouuksiin ole tehty enää vuosiin. Niinpä pieniltäkin kuullostavat muutokset kustannuksissa vaikuttavat suoraan toiminnan volyymiin. Esimerkiksi tammikuussa meille kaikille maksuun tuleva tuloksellisuuserä aiheuttaa noin 100 000 euron menon. Keskimääräisellä opetustunnin kustannuksella jaettuna tämä vastaa 1800 oppituntia. Koska tuloksellisuuserä on rahoitettavat normaalista valtionosuustulostamme, vähentää maksettava summa tuntien määrää. Vastaavasti vuoden vaihteen jälkeen tuleva noin 2,5 % palkankorotus syö meidän kokoiselta oppilaitokselta yli 5000 oppituntia.

Mihin rahaa käytetään, siitä ministeriöllä on hyvinkin tarkka tieto. Rahojen käytöstä tehdään erittäin yksityiskohtaista tilastoa. Totta on, että kaikki ei mene palkanmaksuun. Olisiko niin, että ministeriltä on jäänyt huomaamatta muutama pieni ero toisen asteen ammatillisen ja lukiokoulutuksen välillä. Ammattiin opiskeluun kun ei riitä opettaja, luokkahuone, pulpetti ja liitutaulu. On vaikea kuvitella, miten hitsariksi opiskellaan ilman hitsauskoneita, datanomiksi ilman tietokoneita tai linja-autonkuljettajaksi ilman linja-autoa. Tilaakin tarvitaan enemmän kuin lukioissa - kaikkea työsaliopetusta kun ei taida olla mahdollista siirtää työpaikoille. Itse en ainakaan usko, että yksikään metallialan yritys antaisi täysin kokemattoman opiskelijan harjoitella työstämistä satoja tuhansia euroja maksavalla koneella.

Toteuttamista vaille valmis

Kuntayhtymän valtuusto on käsitellyt strategiaehdotuksemme ja hyväksynyt sen. Enää ei puutu kuin toteutus. Tässä yhteydessä onkin hyvä kysyä, miten se tapahtuu?

Strategian ajatushan on olla tiekartta, jolla pääsemme haluamaamme lopputulokseen. Tällä kertaa lopputulos on vision mukainen joka päivä parempi ammatillisen osaamisen kehittäjä. Ei kuullosta kovinkaan haasteelliselta, mutta se pitää sisällään paljon: mitä ikinä teemmekään tänään, teemme sen huomenna hiukan paremmin. Kun meistä jokainen tulee aamulla tällä asenteella töihin, saadaan haluttu lopputulos aikaiseksi kuin huomaamatta.

Ei kuitenkaan ole aivan sama, minkä asioiden paremmin tekemiseen erityisesti panostamme. Strategiaan on koottu toimenpiteitä kolmen pääotsikon eli painopistealueen alle: Pedagogiset ratkaisut, Ammattiylpeys ja Palveluiden toteuttaminen.

Painopisteidelle on mietitty joukko hyvinkin laajoja toimenpiteitä, jotka eivät toteudu itsestään tai yhden ihmisen tekeminä. Panostusta tarvitaan kaikilta, ei luonnollisestikaan kaikkiin osa-alueisiin vaan sellaisiin, joihin voi omassa työssään vaikuttaa. Jotta työ saadaan jaettua sopivan tasaisesti, aloitetaan työryhmäkohtainen toiminnan suunnittelu heti vuoden vaihteen jälkeen. Silloin strategiasta johdetut tehtävät sovitetaan yhteen kaiken muun tekemisen kanssa.

Strategiassa ei siis ole kyse jostain erillisestä tekemisestä vaan siitä, että teemme jokapäiväisen työmme hiukan paremmin kuin ennen sekä siitä, että tulosten parantaminen on suunnitelmallista.